Löysin vanhan blogin tekeleeni, aloituksen yrityksen. Mitäpä jos yrittäisin aloittaa ihan uutta blogia? Elän jälleen kerran elämänvaihetta, jolloin sitä tulee miettineeksi, mitä järkeä tässä kaikessa on? Miksi joidenkuiden elämä on täynnä vastoinkäymisiä ja toiset vain mennä porskuttaa eteenpäin? 
Omalla kohdallani tiedän vaikuttavaksi tekijäksi sen, että olen (runnollisestikin) kummallinen.

Mitä olen tänään tehnyt?
Pysynyt hengissä, jee!
Murehtinut tulevaisuutta, jee!
Miksiköhän?
Kunpa voisinkin kertoa.

Kunpa olisin karhu, joka voi vaipua talviunilleen, eikä kukaan alkaisi sen myötä miettiä, että minussa on jotain vikaa..
Ainakin rasvaa on tullut kerättyä sen verran ympärille, että saattaisin ainakin muutamia viikkoja pärjätä ihan hyvin ilman ravintoa.
Stressirasvaa.
Miten pitkälle kantaa stressirasva?
Se on varmaan kovinkin hötyläistä, eikä anna ravinteita juurikaan ihmisen keholle, eikä kai antaisi edes karhulle.
Siksi siis, en taaskaan voi vaipua talviunille,

Maailma on todella kummallinen paikka.
Ihmiset on kummallisia ja minä olen olen kummallinen.
Ihminen minäkin.